Kaiken teorian yhtymäkohtia Steinerin henkitietoon



HUT-teoria lähtee tieteen saavutuksista ja jatkaa tulosten soveltamista tuntemattomiin ilmiöihin ja henkimaailmaan.


Kolme laajaa ja merkittävää osakokonaisuutta pohjaa Steinerin henkitietoon eli antroposofiaan. Mielenkiintoista on ollut oivaltaa, miten nykytieteen tuntemat, mutta syy-seuraussuhteiltaan epäselvät ilmiöt ja tiedot saavat uskottavat selitykset, jotka muodostavat hienon kokonaisuuden. Ristiriidat ovat harvinaisia ja voivat johtua huonosta tulkinnasta.


1. Aivot 'heijastavat' ajatuksia, sanoi Steiner. Nykytermillä parempi puhua, että aivoissa tapahtuu ajatusenergian eli eri taajuisten värähdysten synnyttämiä resonansseja. Eri taajuiset värähdysenergiat muodostavat ulottuvuuksia, joissa on energiaa hyödyntäviä koosteita, eritasoisia henkiolentoja. Kaikki ne ovat osia suuremmasta kokonaisuudesta. Tietoisuus vaatii riittävän suuren ja monimutkaisen perustan. Ihmisellä on yksinkertaisin mahdollinen tietoisuus, joka on yksilöitynyt alimpaan olevaisuuteen. Eläminen vaatii kuitenkin muutakin kuin fyysistä materiaalia.


2. Ihmiskunnan kehitys tietoisuudelle sopivaksi on alkanut Steinerin mukaan näkymättömässä muodossa 'lämpövirtauksina'. Toisessa vaiheessa mukaan tulivat 'kaasuvirtaukset', sitten nesteen 'loiskahdukset' ja vasta neljäs on nykyinen Maa-vaihe sisältäen myös kiinteän olomuodon. Steiner puhuu näkymättömistä muoteista, joita eri vaiheissa kehitettiin. Lajien evoluutio oli näiden muottien viimeistelyä ja sovittamista tuottamaan lopulta Homo Sapiens, kehollisuus, johon tietoisuus saattoi laskeutua kokemaan maanläheistä elämää, aistimaailmaa.


3. Kristuksen suuruuden, merkityksen ja Kristus-virikkeen kuvaus on Steinerin kertomana uskottavin. Se johtaa käsitteeseen kokonaishengistä. Steiner käyttää ilmaisuja Aurinko-olento ja 'kynnyksenvartija', joka kehittyy ihmiskunnan henkisen kasvun mukana. Raamatussa Jeesus sanoi olevansa viikunapuu ja ihmiset sen oksia. Gnostilaisten teksteissä Kristus sanoi olevansa kuningas ja ihmiset hänen kanssahallitsijoitaan.


Ajattelun anatomia


Ajattelu on tietoista toimintaa. Aivomme hoitavat myös paljon tehtäviä, jotka ovat tiedostamattomia. Ne ovat lähinnä rutiinia, aistihavaintojen käsittelyä, motoriikkaa liikkuessamme ja elintoimintojen ylläpitoa. Miten jokin asia tulee tietoisuuteemme? Miten aivomme pystyvät tallentamaan hetkessä valtavia tietomääriä, kuten näköhavaintoja ja muodostamaan järkevää kuvaa tietoisuudellemme? Miten lyhyt- ja pitkäkestoinen muisti eroavat toisistaan? Miten palautamme muistin sisältöä tietoisuuteemme? Mistä alitajunta koostuu? Kysymyksiä on paljon ja tieteemme kyky niihin vastata olematon. Tiede voi vain havainnoida alle 50 Hz taajuisia potentiaalieroja aivojen sisäosien ja kuoren välillä. Se on aivoissa liikkuvien sähkökemiallisten impulssien liikkeistä johtuvaa mitä ilmeisimmin sekundääristä aktiviteettia.


Steinerin kuvaus aivojen toiminnasta peilinä, joka heijastaa 'valonsäteitä', on hyvä lähtökohta pohtia, mitä aivoissa todella tapahtuu, kun huomioimme HUT-teorian määrittelemän median mahdolliset säteilyt laajalla taajuusalueella. Aivojen hermosolujen, liitosten ja haarakkeiden muodostama valtaisa verkosto kykenee vastaanottamaan ja itsekin muodostamaan paljon suurempia taajuuksia kuin em. 50 Hz. Molekyylitasolla se voi olla luokkaa 1018 Hz ja atomien mikrokosmos voi sisältää vielä pienempiä aallonpituuksia, joiden taajuus olisi aina 1050 Hz. Tietoisuutemme vaatii tätä korkeamman tason energiaa ja sitä meille välittyy median kautta juuri tässä nykyhetkessä. Ilman sitä olisimme vain kuollut mineraalikasa, sillä se, mikä luo tietoisuuden, antaa meille myös elinvoiman. Eläimiltä yksilöllinen tietoisuus puuttuu, mutta niille elinvoiman välittää ns. laumasielu ja alkeellisille eliöille lajisielu eli kollektiivinen laajemman kokonaisuuden muodostama tietoisuus. Ihmisen arkitietoisuus on niin kehittymätön, ettei se tunnista tuota suuremman tietoisuuden läsnäoloa. Se on hinta vapaasta tahdosta.


HUT-teorian mukaan kaikista tapahtumista, myös ajatuksista ja tunteista, syntyy tieteellemme havaitsematonta säteilyä, informaatio- tai henkienergian 'liikettä' mediassa. Se ei muodosta aineelle tyypillisiä pitkäkestoisia tiivistelmiä, vaan se on värähtelyä, jossa on sekä tiivistyneitä että harventuneita kohtia, jotka ovat yksilöitä vain erittäin pienen taajuudesta riippuvan hetken. Siksi ne etenevät median sallimalla nopeudella, joka on aina valoa nopeampaa, vaikka taajuus olisi lähes nolla, kuten se voi olla erittäin suurilla kappaleilla, kuten kokonaisella planeetalla. Suurilla kappaleilla on lisäksi paljon pienempiä osasia, joiden ominaistaajuudet vaihtelevat koon mukaan. Painovoima on esimerkki tällaisena informaationa leviävästä voimakentästä; se on staattista liike-energiaa.


Aistien välittämä informaatio on aivojen kannalta sisäsyntyistä, vaikka se koskee ulkomaailmaa. Se tulee hermojen välittäminä suhteellisen matalataajuisina impulsseina, jotka ovat niin voimakkaita, että ne peittävät muunlaisen informaation. Jokaiseen näköhavaintoonkin liittyy kuitenkin muistitietoa, jotta kuva voitaisiin nähdä mahdollisimman todellisena. Tarvittava tulkintatieto on syntynyt jo vauva-ajasta lähtien kokemiemme tapahtumien avulla. Samoin muiden aistien välittämä informaatio tarvitsee perustietoa, jotta tulkinta osuisi mahdollisimman lähelle oikeaa. Tarvittava kokemusmäärä on niin huomattava, että sen palauttaminen sähkökemiallisesti toimivasta muistista olisi aivoille kohtuuton työmäärä. Maiseman, taideteoksen tai esineen kauneus yms. ominaisuudet tulevat kokonaisvaikutelmana, johon liittyy vielä muutakin kuin suoraa aistihavaintoa ja muistitietoa. Voimme avata suojauksemme tälle virkistävälle ulkoiselle henkienergialle, jota meidän hienommat kehomme kipeästi tarvitsevat. Meidän tulee kuitenkin suojautua alhaiselta energialta, jonka koemme negatiivisina tunteina.


Lyhytkestoinen muisti toimii siten, että aistihavainto tuo tietynlaiset impulssit, jotka saavat aivojen määrätyt alueet värähtelemään. Tuo värähtely jää oskilloimaan joksikin aikaa, jolloin se on helposti palautettavissa tietoisuuteen. Jos sama ärsyke toistuu riittävän monta kertaa, se saa aikaan muutoksia hermosolujen verkostossa siten, että toistuva värähtelykuvio muuttuu ominaisvärähtelyksi. Silloin tuo alue alkaa resonoida aina, kun sopiva pienikin ärsyke 'osuu' siihen. Se on pitkäkestoisen muistin periaate.


Ajattelu käsittelee yleensä aistihavaintojen tuomaa informaatiota, joka siirtyy lyhytkestoiseen muistiin ja sitä verrataan pitkäkestoisessa muistissa olevaan kokemustietoon. Abstrakti ajattelu nojautuu pitkäkestoisessa muistissa olevaan tietoon, jota yhdistellään muodostamaan uusia 'värähtely- tai sävelkuvioita', jotka syntyvät ensin lyhytkestoisina, mutta usein toistuvina syöpyvät jälleen pitkäkestoisiksi. Kokemuksen karttuessa tulkinnat paranevat ja kyky luoda uusia abstrakteja yhteyksiä kasvaa. Vähitellen opimme havaitsemaan ja tulkitsemaan yhä monimutkaisempia ja korkeataajuisempia värähtelyjä. Tämä johtaa viisastumiseen, Totuuden ja todellisuuden lähestymiseen eli tietoisuuden laajentumiseen.


Meditaatiossa pyritään tietoisuudesta poistamaan aistihavainnot, jolloin voimme vähitellen päästä tuntemaan yhä heikompia ja korkeataajuisempia värähtelyjä. Ne tulevat meidän ulkopuolelta tai atomien mikrokosmoksesta ja välitiloista. Aluksi niitä voi vain tuntea ja ne synnyttävät meissä jokaisessa erilaisia ajatuksia. Tarvitaan myös ylevämpää ja jalompaa tietoa, jota korkeampi minämme välittää, jotta kykenemme tunnistamaan ja tulkitsemaan tuota universaalin koodin välittämää informaatiota. Se johtaa ihmisen valaistumiseen ja tietoisuus kasvaa aivoista riippumattomaksi henkiyksilöksi.


Yksi elämä on riittämätön ja tarvitaan useita, ennenkuin kehitys on johtanut siihen, että korkeampi minä kykenee kommunikoimaan ja hallitsemaan maallista 'kulkuvälinettään'. Kehitykseen tarvitaan myös palvelevia henkiolentoja, jotka itse myös kasvavat samassa prosessissa kohti täydellisyyttä. Nyky-yhteiskunnassa meitä ihmisiä on monentasoisessa kehitysvaiheessa. Toiset pystyvät jo tietoisesti välittämään korkeampaa energiaa ja toiset ymmärtävät vain sen, minkä aistit heidän eteensä tuo.


Ihmisen evoluutio


Darwinin teoria lajien evoluutiosta on yleisesti hyväksytty ja ihmisen katsotaan kokonaisuudessaan syntyneen sen tuloksena Maapallon sopivissa olosuhteissa. Lähtökohtana toimiva DNA on voinut tulla komeettojen veden mukana. Kreationistit katsovat ihmisen, kuten kaiken muunkin syntyneen hetkessä valmiiksi, kuten Raamattu puhuu Jumalan luomispäivistä. Molemmissa on ongelmansa. Miten näin monimutkainen olento kuin ihminen olisi voinut kehittyä alkeellisesta mikrobista sattuman ja välttämättömyyden tuloksena? Kreationistien on taas vaikea selittää kiistattomia fossiililöytöjä ja niiden ajoitusta miljoonia vuosia taaksepäin. Aina voidaan väittää, että sopeutuminen johti ihmisen syntyyn evoluution kautta tai Jumalalle on mahdollista luoda kaikki näyttämään siltä kuin olisi tapahtunut pitkä kehitys. Ne eivät kuitenkaan ole rationaalisesti ja tieteellisesti ajattelevalle ihmiselle todellisia ratkaisuja.


Steiner esitti oman mallinsa, joka perustui hänen selvänäköisyyteensä henkimaailmasta eli korkeammista ulottuvuuksista. Sen mukaan ihmiskunnan kehitys alkoi paljon ennenkuin Maapallo oli edes syntynyt. Hän kuvaili niitä olosuhteita parhaansa mukaan, mutta on luonnollista, että hän ei osannut sanoa tarkkoja vuosimääriä, eikä hänen aikanaan syvää avaruutta ja sen mittasuhteita vielä tunnettu. Nyt tieteellämme on varsin hyvä kuva maailmankaikkeuden koosta ja sen syntyhetkestä. Onkin mielenkiintoista yrittää yhdistää näitä kahta näennäisesti ristiriidassa olevaa tahoa muodostamaan ihmiskunnan kokonaisevoluutio. Tulemme havaitsemaan, että se on mahdollista ja selittää ihmiskunnan lisäksi muunkinlaisen elämän olemassaolon. On myös huomioitava ajan suhteellisuus ja yhteys tilaan. Maan vuosissa ja valonnopeudella mitaten Kaikkeus tuntuu lähes äärettömän suurelta. Mutta korkeammissa ulottuvuuksissa aika ja tila supistuvat. Siksi Steinerin ilmoittamat muutamat vuosiluvut ovat hänen aikansa käsityksen mukaisia.


Evoluution ensimmäistä vaihetta Steiner kutsuu Saturnuksen nimellä todeten, että kyseessä ei ole nykyinen Saturnus. Tämä sopii vielä suhteellisen suppean aika-avaruutemme alkuun, jolloin alkuräjähdyksen liike-energia mediassa synnytti tiivistelmiä, jotka törmäilivät toisiinsa synnyttäen lämpöä ja painetta. Näistä kuumista kaasuista aikanaan muodostui miljardeja tähtiä sisältäviä galakseja. Koko maailmankaikkeuden olentojen muodostus olisi alkanut samalla tavalla samoihin aikoihin noin 10 - 13 miljardia maan vuotta sitten. Ihmiskunta olisi kuulunut siihen kuumaan kaasusumuun, josta alkoi kehittyä Linnunradan galaksi. Vielä varsin suuri tietoisuus on tuolloin synnyttänyt yksilöllisyyttä vain lämpövirtauksina. Se mahdollisti fyysisen kehon muotin ensimmäisen version kehityksen tulielementin hienojakoisuudella.


Toista vaihetta Steiner kutsui Auringon nimellä todeten, ettei kyseessä ollut nykyinen Aurinko. Tiedämme, että ennen nykyistä Aurinkoa on täytynyt olla suurempi tähti, joka räjähti Supernovana muodostaen raskaat alkuaineet. Se on vaikuttanut ehkä useankin nykyisen planeettakunnan alueella. Tietoisuus on toiminut sillä laajuudella ja saanut aikaan lämpövirtausten lisäksi myös kaasujen 'tuulahduksia'. Tällöin kehittyivät fyysisen kehon toinen versio ja eteerisen ensimmäinen. Se merkitsi ilmaelementin hienojakoisuuden mukaantuloa eli tulielementtiä suuremmassa kokonaisuudessa.


Kolmannen vaiheen Steiner nimesi Kuuksi todeten, ettei se ollut nykyinen Kuu. Supernova-räjähdyksen jälkeen meillä on ollut laaja yhtenäinen materiakiekko, joka on jäähtynyt sisältämään myös neste-elementtiä. Siten 'elämä' laajeni nesteiden loiskahduksiksi. Nyt kehittyivät fyysisen kehon kolmas, eteerisen toinen ja astraalisen ensimmäinen versio. Neste-elementin mukaantulo merkitsi vielä suurempaa, karkeampaa ja jäykempää kokonaisuutta.


Neljäs ja nykyinen Maa-vaihe on nimensä mukainen ja alkoi ensin Auringon erkaantuessa omaksi massakappaleekseen. Se muodostui keskelle materiakiekkoa ja imi itseensä suurimman osan kiekon massasta. Siitä tuli niin suuri, että se kuumeni aina fuusioreaktioon asti. Tiedämme sen tapahtuneen noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Pian sen jälkeen Maa ja Kuu erkanivat omiksi kappaleikseen noin 4,5 miljardia vuotta sitten. Todennäköisesti myös muut planeetat syntyivät noihin aikoihin ja niitä oli useampia kuin nyt. Osa niistä on joko räjähtänyt kappaleiksi tullessaan liian lähelle suurempaa massaa tai törmännyt toiseen planeettaan. Pienempiä osasia on sitten jäänyt kiertämään asteroideina niistäkin suuren osan yhtyessä meteoreina suurempiin kappaleisiin.


Sitten Steiner puhuu Maan kausista ja aloittaa Lemurista, jolloin kaikki mantereet olivat veden peitossa. Tämä sopii käsitykseemme ajasta noin 3--1 miljardia vuotta sitten. Mielenkiintoinen on hänen seuraava kautensa, Atlantis. Koska sen sanotaan olleen henkinen korkeakulttuuri, meidän on turha etsiä nykyisen ihmiskunnan jotain varhaista sivilisaatiota. Steinerin kuvaus Atlantiksen jälkeisen kauden ensimmäisen jakson - Muinaisintialaisen - kuvaus kertoo että eteerisen ja fyysisen muotin yhteensovitus eteni hitaasti ja välivaiheet tuottivat rumiakin otuksia. Kun huomioimme vielä tosiasian, ettei Atlantin valtamereen ole uponnut mannerta tai suurta saarta miljooniin vuosiin, joudumme etsimään Atlantikselle aivan uudenlaisen selityksen.


Atlantis-kausi seurasi Lemuria, joten se olisi alkanut noin 1000 miljoonaa vuotta sitten. Ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus kehitti fyysisen kehon neljättä versiota, eteerisen kolmatta, astraalin toista ja mentaalin ensimmäistä. Kokonaisuuden oli määrä sisältää nyt myös karkeimman ja jäykimmän maaelementin. Muottien kehittely ja yhteensovittaminen johti lajien evoluutioon. Tietoisuus oli vielä henkimaailmassa ja yhteys korkeampiin kehitystä ohjaaviin voimiin oli jossain määrin toiminnassa. Astraalin herkässä ympäristössä tapahtui Steinerin kuvaama 'lankeemus', joka johti ihmiskunnan astraalimaailman joutumisen epäjärjestykseen. Kun nykyihmiset luovat tietämättään ajatuksillaan hirviöitä astraalimaailmaan, silloiset ihmiset loivat hirviöitä fyysiseen maailmaan. Hirmuliskot syntyivät. Ne olivat este terveelle kehitykselle ja siksi ne piti hävittää. Asteroidi putosi Jukatanin niemimaalle noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Se todennäköisesti synnytti suuren tsunamin yli silloisen vielä nykyistä paljon kapeamman Atlantin. Tuhoa täydensi sitä seurannut pölypilven aiheuttama Auringon peittyminen ja pitkään jatkunut pakkaskausi yli koko Maapallon. Hirmuliskot tuhoutuivat, mutta paremmat eläimet pelastuivat. Raamatun kertomus vedenpaisumuksesta sopii kuvaamaan näitä tapahtumia. Hyödyllisten eläinten 'muotit' tallennettiin kuvaannolliseen Nooan arkkiin.


Kehitys jatkui taas hallitummin nuottien mukaan ja fyysisen, eteerisen ja astraalin muotin yhteensovitus tuotti ensin ihmisapinat ja lopulta Homo Sapiensin noin 200 000 vuotta sitten. Tämä merkitsi kaikkien kolmen kehojen yhteistyötä ja silloin ihminen saattoi omata yksilöllisen sielun - ajatus- ja tunnekehon. Mutta vasta noin vuonna 1000 eaa ihmiskunnan suuri osa aloitti yhteistyön myös mentaalikehon eli minähengen kanssa. Ehkä Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset kokonaiset yksilöllisen tietoisuuden omaavat ihmiset lähes 7000 vuotta sitten. Steiner kuvaa tätä tapahtumaa Bhagavad Gita-kirjan kautta. Siinä Krishna opastaa Arjunaa taistelemaan toisella puolella olevia veriveljiään vastaan. Se tuntuu vaikealta, koska he ovat vasta olleet samaa kollektiivista tietoisuutta. Kreikan antiikin korkea henkinen taso syntyi minähengen mukaantulosta ja vielä tuoreesta yhteydestä korkeampiin voimiin ns. mysteeriuskontojen kautta. Sitten alkoi ihmisen vapaa tahto tuottaa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.


Kristus-virike


Kristus, korkea Aurinko-olento otti alkeelliset kehot asuinsijakseen juuri ihmiskunnan kehityksen keskipisteessä neljännen vaiheen, neljännen kauden ja neljännen jakson puolivälissä (kaikkia kun sanotaan olevan seitsemän kappaletta). Steiner sanoi Kristuksen päätehtävän olleen näyttää esimerkkiä, kuinka astraalikehollisuus saadaan hyvään kuosiin. Se on tarpeen, jotta ihminen voisi kasvaa kohti henkistymistä. Maa-vaihe oli jo saattanut fyysisen ja eteerisen kehon niin hyviksi kuin mahdollista. Mutta astraalissa oli kaaoksesta johtuen vielä paljon tekemistä. Astraali usein jaetaan seitsemään tasoon, ensimmäisen ollessa kaikkein alkeellisin, maallisin ja materiaalisin, puhutaan jopa manalasta. Sen järjestykseen saattaminen on yksilöityneen ihmissielun ensimmäinen tehtävä tiellä täysin itsekkäästä ja henkistä puolta ymmärtämättömästä kohti abstraktien asioiden tiedostamista ja sosiaalisen arvomaailman omaksumista. Steiner jakaa astraalikehon kolmeen kuvaavaan osaan: alinna on aistimussielu, keskellä älysielu ja ylinnä tietoisuussielu. Mitä enemmän ihminen ymmärtää ja tiedostaa henkisiä asioita, sitä paremmassa järjestyksessä hänen astraalikehonsa ovat.


Steinerin mukaan Jeesuksen astraalikehollisuus valmisteltiin käyttäen hyväksi parhaimman kehollisuuden saavuttaneiden Buddhan ja Zarathustran muotteja. Jeesuksen varhaiselämä vielä paransi kokonaisuutta, kunnes Kristuksen henki laskeutui siihen Jordan-virran kasteessa. Silti se saattoi liittyä maalliseen kehollisuuteen vain löyhästi ja Kristus esiintyikin usein ilman fyysis-eteeristä kehoaan, kuten silloin kun Hänet nähtiin kävelemässä vetten päällä. Hän saattoi näyttäytyä astraalimuodossaan opetuslapsilleen vielä hyvinkin 11 vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen, kuten gnostilaiset kirjoitukset väittävät. Jos Jeesus oli 33 vuoden ikäinen kuollessaan, hänen astraalivaiheensa kesti juuri tuon 11 vuotta Steinerin mukaan. Raamatun kertomat 40 päivää hän saattoi vielä esiintyä eteerisessä kehossaan, jolloin kaikki ihmiset saattoivat hänet nähdä, mutta astraalimuodossa hänet havaitsivat vain lähimmät opetuslapset.


Steinerin puhe kahdesta kynnyksenvartijasta on tärkeä tieto. Ensimmäinen tarkoittaa ihmisen omaa henkistä puolta eli juuri tuota astraalikehollisuutta. Kehittyvä ihminen näkee sen peilikuvan rujona, rumana ja vammaisena. Se on saatettava kauniiksi. Sen jälkeen tulee toinen kynnyksenvartija, Kristus itse, ihmiskunnan kokonaishenki, joka vaatii ihmistä jatkamaan muun ihmiskunnan opettajana, jotta koko ihmiskunta saavuttaisi lopulta täydellisyyden. Jos valaistuksen saavuttanut ihminen haluaa jäädä yksin, hän ei voi enää kehittyä, vaan lopulta jää ihmiskunnan pääosasta jälkeen.


Steiner kuvaa Kristuksen kiusausta erämaassa Raamatusta poikkeavasti. Paikalla olivat sekä Lucifer että Ahriman. Edellinen vetoaa ihmisen ylpeyteen ja kunnianhimoon, jälkimmäinen vallanhimoon ja rahanahneuteen. Lucifer poistui paikalta Kristuksen torjuttua kaikki hänen kiusauksensa, mutta kun Ahriman totesi, että ihminen tarvitsee metallia elääkseen ja sille sinä et voi mitään, Kristus vaikeni. Ahriman sanoi vielä tulevansa hyödyntämään tätä ihmisen heikkoutta. Ja niinhän on käynytkin...


Mitä olivat nämä Luciferin ja Ahrimanin edustamat olennot? Steiner antaa siihen vastauksen, kun hän kertoo, että silloin kun Aurinko erosi omakseen ja kasvoi tulipalloksi, siihen siirtyi riittävästi henkistynyt olentokunta, joka alkoi hoitaa Auringon tulielementtistä toimintaa. Osa tästä olentokunnasta oli niin paljon jäänyt kehityksessä jälkeen, että heidän oli jäätävä vielä Maan olosuhteisiin. Raamattukin kertoo puolijumalista, grigoreista, joiden piti auttaa ihmiskuntaa kehityksessä, mutta jotka alkoivatkin hyväksikäyttämään ja orjuuttamaan ihmisiä. Ns. lankeemus oli yksi seuraus ihmiskunnan kehityksen väärästä ohjauksesta. Pimeä keskiaika, monet sodat, taloudellisen ja poliittisen vallan väärinkäyttö on ainakin osittain tämän näkymättömänä pysyttelevän olentokunnan aikaansaannoksia. He ottivat myös ihmisen muodon ja saivat maan naisten kanssa jälkeläisiä, joita kutsutaan nefilimeiksi. Missä nämä ovat nykyisin ja tietävätkö oman lähtökohtansa?


Gnostilaisilla on Raamatusta poikkeava kertomus Paratiisin tapahtumista. He sanoivat Maapallon ja Paratiisin luojajumalaa omavaltaiseksi, joka oli 'luonut' ihmisen ja houkutellut siihen tietoisuuden (Pistis Sofia) ilman Pääjumalan lupaa. Tiedon puusta ei saanut syödä, koska silloin tämän tekojumalan todellinen luonne olisi selvinnyt. Kristus ilmestyi käärmeenä ja kehotti syömään tiedon puun hedelmää, koska se oli ainut keino selvitä tämän kiivaan ja ankaran 'jumalan' orjuudesta. Vieläkin ns. abrahamistiset uskontomme kieltävät tiedon hankinnan ja pyrkivät kumoamaan tieteen saavutukset. Ihmisen pyrkimykset täydellisyyteen monen jälleensyntymisen kautta myös kielletään ja tilalle on asetettu epämääräinen taivaaseen pääsy ja niskuroivia uhataan ikuisella kiirastulella.


Hyvää tässä on se, kuten Steiner myös totesi, että kun Kristus otti astraalikehollisuuden, hän samalla saattoi 'puhdistaa' astraalimaailman niin, että sitä hallinneet Lucifer ja Ahriman eivät enää saaneet vallata ihmisen vapaata tahtoa. Ihminen itse valitsee nyt hyvän tai pahan eli itsekkään toiminnan. Vähitellen jälkimmäiset teot tulevat niin hävettäviksi ja omatunto kolkuttaa niin kovasti, että paha eli astraalin epäjärjestys voitetaan.