1. Tiedeuskovainen on yleensä ateisti ja uskoo sattuman luoneen koko maailmankaikkeuden. On kuitenkin helppo päätellä, kuten maailman älykkäin mies (ÄO 204 vuonna 2000) on todistanut: sattumaan uskominen on pelkkää taikauskoa.

  2. Ihminen on herkkä ihmeille ja yliluonnolliselle. Näyt ja ilmestykset kiehtovat ja niiden mahdolliseen sanomaan uskotaan ilman kritiikkiä. Voidaan myös helposti päätellä, että mitä konkreettisempi ja tarkoituksettomampi ilmestys, ääni tai näky, sitä alhaisempi henki on asialla. Meillä on yli 200 uskontokuntaa ja lukemattomia lahkoja, jotka väittävät oman profeettansa saamat ilmoitukset ainoiksi oikeiksi ja kuitenkin ne ovat ristiriidassa toisten kanssa. Korkeimmat henget pyrkivät ohjaamaan ihmiskuntaa vain suuressa hädässä ja he antavat ohjeensa viisaiden ja valaistuneiden henkilöiden kautta hennon hentoina kuiskauksina tai vain ajatuksina.

  3. Muinaiset ns mysteeriuskonnot perustuivat korkeammilta hengiltä saatuihin oppeihin silloin, kun ihmisten tietoisuus oli vielä kollektiivisena korkeammilla tasoilla. Fyysisessä maailmassa olimme vasta eläimiä laumasieluineen. Kun ihminen saavutti riittävän aivokapasiteetin tietoisuus saattoi laskeutua eli jakautua yksilölliseksi aistimaailmaan. Samalla yhteys korkeampaan henkimaailmaan katkesi, jotta ihminen toimisi vapaan tahtonsa mukaisesti. Mm. Vedakirjoitukset syntyivät ensin henkimaailman tietoisuudessa, säilyi sen muistissa miljoonia vuosia ja vasta kun ihmisen fyysinen puoli oli saavuttanut puhe- ja kirjoitustaidon, vanha muistitieto saatettiin nykyisin tunnettujen Veda-kirjoitusten muotoon. Samalla ne menettivät paljon tehostaan rajallisten käsitteiden takia. Totuus pirstaloitui ja ihminen kadotti avaimen siihen hintana vapaasta tahdosta. Nyt Totuuden pirstaleet on kerättävä jälleen yhteen ja kasattava kokonaisuudeksi oikeaan järjestykseen, hyvään harmoniaan.

  4. Nykyiset pääuskonnot, ns abrahamistiset eli juutalaisuus, kristinusko ja islam kaikkine variaatioineen ovat perustuneet Maa-keskeisyyteen. Ihmiskunta on ollut ainut olentokunta ja Maan luojajumala koko aika-avaruuden valtias. Ne ovat koko historiansa ajan vastustaneet tieteellistä kehitystä, koska se on osoittanut niiden oppien ristiriitaisuuden. Nyt tieteemme mukaan aika-avaruudessa on jopa miljoona triljoonaa tähteä planeettakuntineen. Lukumäärä on suurempi kuin Saharassa on hiekanjyviä. Aika-avaruutta pisteenä katseleva Ääretön Viisaus, kaiken todellinen Luoja, on delegoinut pikkuhommat, kuten Maapallon luomisen paljon pienemmille hengille. Vanhan Testamentin kiivaan ja tuomitsevan Jumalan, joka ilmestyi Israelin 'valitun' kansan profeetoille, on hyvinkin sellainen.

  5. Gnostilaisilla oli selkeä käsitys, että Maan luojajumala oli eri kuin kaiken Pääjumala. Tätä demiurgia he pitivät omavaltaisena, joka oli luonut Maapallon ja ihmisen vastoin Pääjumalan tahtoa. Ihmisen henkiinherättämiseen hän tarvitsi vielä 'äitinsä' Sofian apua. Demiurgi loi vielä oman enkelikuntansa ja hän julisti olevansa ainut jumala. Paratiisin tapahtumat joutuvat myös uuteen valoon. Ilmestyneen jumalan on siten täytynyt olla demiurgi ja luonnollisesti hän kielsi Aatamia ja Eevaa syömästä tiedon puun hedelmiä, koska pelkäsi näille paljastuvan totuus hänen pienuudestaan. Gnostilaiset kirjoitukset kertoivat, että käärme, joka houkutteli syömään tiedon puun hedelmiä, olikin Kristus, joka todisti, että ihmiset pääsisivät demiurgin vallasta vain tiedon avulla. Tämä selittää em. uskontojen armon korostuksen tiedon ja henkisen kehityksen sijaan.

  6. Vanhassa Testamentissa, 1. Mooseksen kirjassa 6:4 ja Henokin kirjoissa puhutaan puolijumalista, 'Katselijat' ja langenneet enekelit (suomalaisessa käännöksessä Jumalan pojista), jotka omasivat suurempia voimia kuin ihmiset, mutta ihastuivat maan tyttäriin ja saivat jälkeläisiä, joita kutsuttiin nefilimeiksi, villejä jättiläisiä, jotka ryöstivät maata ja vaaransivat inhimillisyyden. Vedenpaisumuksen sanottiin tapahtuneen, jotta nefilimit saataisiin hävitettyä. Steiner puhuu Aurinkoon siirtyneestä kehittyneemmästä olentokunnasta, jonka jälkeenjääneet yksilöt joutuivat jäämään maahan, mutta he eivät tarvinneet fyysistä kehoa. Heidän tietoisuutensa oli astraalimaailmassa, kuten ihmistenkin vielä silloin. Heillä se oli kuitenkin jo yksilöitynyt, kun taas ihmisten sielu eli vielä laji- ja laumasieluvaihetta ja tietoisuus oli kollektiivisena vielä ylemmällä tasolla. Steiner sanoo ihmiskunnan lankeemuksen tapahtuneen juuri astraalitasolla, johon tietoisuus eli (minä)henki ei voinut vielä riittävästi vaikuttaa. Tämä sopii Atlantiksen kauteen, jolloin ihminen eli astraalimaailman elämää ja sen rappio tarkoitti astraalienergioiden menoa epäjärjestykseen, mikä ilmeni fyysisellä puolella kehityskelvottomina hirmuliskoina.

  7. Monet muinaisuuteen liittyvät myytit, tarut, jopa nykyiset kansalliseepokset ovat liittyneet ihmisen tietoisuuden astraalivaiheeseen. Siellä puolijumalien ihmeteot, suuret pahikset ja sankaritkin tulevat ymmärrettäviksi. Vedenpaisumus, Nooan arkki, Paratiisi ym ovat ilmeisiä astraalimaailman tapahtumia, joiden muistot ovat jääneet elämään ihmiskunnan kokonaistietoisuudessa. Minkä verran tuo puolijumalien joukko on ollut kaikkeen vaikuttamassa ja ketkä ovat heidän jälkeläisiään tänä päivänä, on askarruttava kysymys? Ihmiskunnan kärsimysten tie vaikuttaa tarpeettoman epäinhimilliseltä. Vieläkin on löydettävissä tekstejä, joissa ihmiskuntaan sulautuneet älykkäämmät olennot pitävät koko maailman poliittista ja taloudellista valtaa suljetun piirin hallinnassa.

  8. Katse kääntyy väkisinkin abrahamististen uskontojen toimintaan, jossa he vetoavat Raamattuun, Kristuksen opetuksiin ja kirkollisen organisaation jumalalta saatuihin valtuuksiin. He katsoivat oikeutetuksi tiettyjen evankeliumien mukaanoton Raamattuun ja muut julistettiin harhaopeiksi ja hävitettiin mahdollisimman tarkasti. Toisin uskovia alettiin vainota kuoliaaksi, gnostilaiset joutuivat piiloutumaan salaseurojen taakse, kataarit ym. tapettiin viimeiseen yksilöön asti. Hankalat henkilöt, joihin moni tieteenharjoittajakin luettiin, julistettiin noidiksi ja tapettiin, usein hyvin raaalla tavalla. Totuuden etsintä tiedon teineen ei sopinut tähän Vallan keskittämiseen ja kansan kuuliaisena pitämiseen. Jälleensyntymisoppi hylättiin paavin asetuksella vuonna 500 ja ihmiseltä riistettiin henki vuoden 869 kirkolliskokouksessa. Koska ei hyväksytty yksilön omaa henkistä kehitystä ja sen jatkumista elämästä toiseen. Se olisi tehnyt kirkosta ja papeista tarpeettomia, kuten gnostilaisuudessa oli ollut. Kirkollisen organisaation sisäinen rappio mahdollisti uskonpuhdistuksen, joka jäi kuitenkin varsin vajavaiseksi, mutta kirkon hajaantuminen useaan uskontokuntaan mahdollisti valistuksen ajan koittamisen. Ihmiskunta on tänä päivänä jakautunut voimakkaasti konservatiivisiin uskoviin ja vanhoista opeista vapautuneisiin ajattelijoihin, joista suuresta osasta on tullut valitettavasti ateisteja, jotka uskovat vain tieteeseen, jonka takana on sattuma.

  9. Kristus opetti Jumalan olevan kaikkia ihmisiä lempeästi rakastava taivaallinen Isä. Hän kehotti meitä rakastamaan lähimmäisiämme kuin itseämme. Tämä sääntö toteutuu uskovien keskuudessa vieläkin vähintään yhtä harvoin kuin niiden, jotka ovat eronneet kirkosta. Gnostilaiset väittivät myös, ettei Kristus kärsinyt ristinkuolemaa, eikä se varsinkaan ollut mikään uhriteko meidän syntiemme sovitukseksi. Miksi rakastava Isä haluaisi Poikansa uhrattavan ristinpuussa. Kristuksen henki irtautui Jeesuksen ruumiista ennen suurinta kärsimystä. Selvänäkijät sanoivat Kristuksen hengen istuneen ristinpuun ylähirren päällä. Steiner sanoi ns. Kristus-virikkeen merkinneen sitä, että Hän näytti esimerkillään ja opasti Vuorisaarnassa, miten elää niin, että ihmisen astraalikehollisuus saadaan järjestykseen eli hyvään harmoniaan. Hän myös syrjäytti astraalimaailmaa hallinneen demiurgin väkeineen, jotta nämä eivät enää pystyneet ohittamaan ihmisen vapaata tahtoa. Erämaassa käydyssä keskustelussa Kristus vastaan Lusifer ja Ahriman olisi kuitenkin käynyt niin, että Ahriman olisi sanonut lopuksi, että koska ihminen tarvitsee metallia hankkiakseen ravintonsa, hän on altis itsekkääseen toimintaan ja himoitsee valtaa sekä kunniaa - "ja sitä tulen käyttämään hyväkseni, etkä Sinä mahda sille mitään". Tähän Kristus ei enää vastannut, vaan lähti pois murheellisena. Historiamme osoittaa, että Ahriman joukkoineen on ollut todella aktiivinen.

 10. Ihmiskunta on vain pieni osa suurta kokonaisuutta. Suuri osa tietoisuusolennoista kehittyy kuitenkin ilman orgaanista elämää. Meille on ilmoitettu, että aurinkokunta sisältäisi noin 900 miljardia olentoa ihmiskunnan noin 10-20 miljardia mukaanluettuna. Suurin osa on näkymättömiä meille, mutta yksilöityvät astraalimaailmassa käyttäen hyväkseen planeettojen maa-, neste- ja kaasuelementtejä. Suurin osa lienee ihmiskuntaa edellä. Ihmiskunnan evoluutio on tapahtunut alkuun yhdessä koko aika-avaruuden kaikkien yksilöitymään tarkoitettujen olentojen kanssa. Sitä mukaa kuin avaruus laajeni ja tietoisuus jakautui yhä pienempiin osasiin ja laskeutui alemmas, kehollisuus paikallistui omiin galakseihin ja planeettakuntiin. Aikanaan yksilöityneet tietoisuudet laajentuvat vastaavasti ja yhdistyvät äärettömän suureen perheeseen. Voimme jo nyt ajatella olevamme Kaikkeuden kansalaisia.

 11. Mitä Kaikkeuden kansalaiselta odotetaan? Epäitsekästä Kaikkeuden edun mukaista toimintaa niillä kyvyillä, mitkä on saanut. Ihmisen kyvyt ovat vielä heppoiset ja häneltä voidaan odottaa vain kohtalaisen pieniä rakkauden tekoja. Hänen tulee kuitenkin asettaa läheistensä hyvinvoinnin vähintään itsensä tasolle. Hänen tulee rakkauden tekojen lisäksi syventää ymmärrystään, mikä laajentaa henkistä tietoisuutta eli sielua kohti viisautta. Alkuun ihminen joutuu taistelemaan oman mielensä kanssa sen itsetuhoisia haluja hilliten. Vähitellen ihminen kykenee näkemään itsensä osana laajaa kokonaisuutta, jonka mukana hänkin joko voi hyvin tai kärsii. Kuinka monella meistä on vielä määrä oman yksilöitymisemme ja erikoistumisemme vuoksi kokea useita maallisia elämiä eli kulkea pitkän polun kautta, siihen voimme itse vapaalla tahdollamme vaikuttaa.

 12. Meillä on vapaa tahto näissä suhteellisen pienissä puitteissa. Mutta tämä jos mikä on tärkeää aikaa yksilöllisten ainutlaatuisten kokemusten hankkimiseksi. Vaikka meidän valintamme ovat jo ajattomuudessa täysin tiedossa, ovat ne nyt tässä tärkeässä nykyhetkessä meidän omia valintoja. Nykyhetki tuo meille mahdollisuuden käyttää täydellistä energiaa hyväksemme. Alkuun se on hapuilevaa ja kärsimme energian niukkuudesta. Sitä mukaa kuin ymmärryksemme nostaa meidän epäitsekkyyden tasoa, saamme enemmän Kaikkeuden kaikkialla runsain mitoin vallitsevaa Rakkauden voimaa käyttöömme. Sitä ei voi omistaa, se kulkee lävitsemme sitä mukaa kuin annamme sitä pois. Aina enemmän mitä enemmän luovutamme edelleen. Samalla se 'voitelee', ravitsee ja kasvattaa sieluamme. Armo on siinä, että aikaa on tarpeeksi käytettävissä pitkänkin polun kulkijalle. Kaikista tulee lopulta täydellisiä, mutta yksilöllinen kehitys muistoineen pitää meidät erillisinä, vaikka jaamme muidenkin kokemukset tietoisuudessamme.